oodi särkyneelle sydämelle

Olen ihastunut useasti, rakastunut muutamasti. Melkein joka kerta nämä tarinat ovat päättyneet itkuihin, sydänsuruihin, pilvisiin päiviin ja surullisiin lauluihin. Olen rakastunut miehiin isojen ja pienten merien takana, ja välillä tuntuu kuin ihan varta vasten etsinyt sitä särkynyttä sydäntä. Välillä tuntuu, että maailma pyörii jatkuvan särkynyt sydän-jatkion kanssa. Kaikki laulut kertovat rakkaudesta - siitä ensi-ihastuksesta, ensisuudelmasta, ikuisesti yhdessä olemiseen ja siitä siirrytään särkyneisiin sydämiin. Toiset onnistuvat pysäyttämään kierteensä, toiset jäävät tuohon kierteeseen vielä etsimään. Kuunnellaan vähän William Fitzimmonsia (paras sydänsuru levy!). Elämä voittaa.

Aina ei sydänsurut ole huonokaan juttu. Joskus, mutta toivottavasti kenties usein, aina sydänsurujen lomassa huomaa, kuinka se on parempi näin. Ehkä meistä ei koskaan olisi tullut näin hyviä kavereita?

Särkynyt sydän saa tekemään isoja päätöksiä, joista kiitetään myöhemmin. Onhan se kivuliasta, ja onhan se surullista, eikä sitä liian monta kertaa haluaa kokea. Mutta kuitenkin .... it is all not that bad.

Tällä hetkellä mun sydän on kaikkea muuta kuin särkynyt. Mutta olen kiitollinen jokaikisestä itketystä yöstä ja jokaikisestä sydänsurusta. Kai ne sai mut tajuamaan, kuinka elossa oikeesti olen.
Ehjiä päiviä toivotellen,

mari

allting har förändrats

men du finns kvar 

allt var svävande men nu så ser jag klart

mina minnen höll mig uppe varje dag

du är som att andas för

jag gav aldrig upp dig när du försvann

långa dagar blev till nätter sen till år

np: Veronica Maggio – Längesen 

ps: kuvat luonnollisesti weheartit.com 

sine ullo vivere desiderio

 

Tämä Holstee-manifesto lainattu mm. täältä. 

Elämä on aika hassu juttu. Se on kyllä kuljettanu mua minne sattuu, ja olen nauttinut lähes joka sekunnista. Oon koittanu elää sillä tavalla, että ei tarttisi katua mitään mitä teki, eikä tarttis jäädä katumaan kun jotain jäi tekemättä. Oon 22, oon kohta valmistunu ammattikorkeakoulusta, oon ehtiny viettää au pair vuoden jenkeissä, opiskella Tukholman Yliopistossa ja asua Tukholmassa, reissata ja rakastua ympäri maailmaa, merien tällä ja tuolla puolen. Eikä ne seikkailut ole ihan vielä onneksi loppumassakaan! Pelottavan ihanaa ajatella, että kenties ensi marraskuussa jo tämä neiti on ihan oikea corporate sell-out ja oon jossain 9-5 työssä, ja stuck with it. En taho! Mihin sitä sitten New Yorkin jälkeen suuntais? Ideoita anyone? xo mari

twenty years from now you will be more disappointed by the things you didn't do than by the ones you did do.
so throw off the bowlines. sail away from the safe harbor.
catch the trade winds in your sails. explore. dream. discover.
- mark twain

 xo mari

ps: aijon niin hankkia ton otsikon latinan kielisen version (to live without regrets) rannekoruun! besohelsingiltä löytyy aivan ihania noita nahkarannekkeita, oon ennenkin tilannut!

np: Robyn – Dancing On My Own

i don't care for your fairytales

Ah, Sara Bareilles. Jenkkivuoteni aikana (2007-2008), Love Song muodostuo yhdeksi suurimmista silloisen au pair-vuoteni anthemeista. Kävin kaunokaisen keikkaa ihailemassa Provossa pikku-Velourissa ja ihastuin - nainen ja piano, ah! Jotenkin sitten kuitenkin kyllästyin siihen yltäkylläiseen neidin radiohuudattamiseen ja taisin levynkin lahjoittaa Suomesta silloin vierailleelle kaverille.

Kunnes eräässä Brothers & Sistersin (paras sarja ever btw!!!) tän tuotantokauden jakson lopussa soi joku biisi joka oli pakko päästä heti googlettamaan, ja oli kyllä ehkä positiivisin yllätys että se paljastui neiti Bareilleseksi! Uus levy on ollut ehdottomasti yksi vuoden 2011 parhaimmista, hyvä neiti. Me like. Ja ah, kumpa näyttäsin edes vähän Saralta! See for yourselves! (kuvat lainattu weheartit.comista)

Sara Bareilles – Breathe Again
Sara Bareilles – City
Sara Bareilles – King Of Anything

Sara Bareilles – Hold My Heart
Sara Bareilles – Let The Rain

... ja lopuksi pakko linkittää vielä neidin uusin musiikkivideo, ah niin makee idea, sieltä nyt sai bongailtua vaikka ketä tuttuja (Ben Folds, Tegan & Sara, Ingrid Michaelson, Josh Groban, Adam Levine, Pharell Williams, etcetc!)

 
Enjoy!

xo mari

np: Sara Bareilles – Fairytale

jag är nästan där

Mitä sitten jos en saakaan koskaan mitään aloitettua ennen kuin 24 h ennen deadlinejä?
Mitä sitten vaikka Sinkkuelämää (erityisesti leffat!) saa mut aina kyynelten partaalle, koska mun mielestä ne on hienoin kuvaus naisten välisestä ystävyydestä?
Mitä sitten että en muista milloin viimeksi olisin mennyt nukkumaan ennen kuin kello näyttää yhtä yöllä?
Mitä sitten että vaikka valmistun jouluna, niin en ihan vielä tunne olevani valmis? Tai edes oikeastaan tiedä mitä haluan tehdä? 
Mitä sitten vaikka haaveilen työpaikasta mainostoimistossa?
Mitä sitten, että käytän aina sen ajan päivässä blogien lukemiseen, jonka voisin käyttää opinnäytetyön lähdeluettelon kokoamiseen?
Mitä sitten että en koskaan talvella käytä pitkiä kalsareita, tai koskaan aamuisin syö aamupalaa, käytä hammaslankaa tai ole opetellut käyttämään korkokenkiä?

Onneksi aina voi muuttua. Onneksi aina ei edes tarvitse. Siksi juuri mun mielestä elämä on niin hirmuisen hieno asia. Ja kyllä, tulevat työnantajani, osaan palauttaa hommat ajallani, ja en hakisi tarjoamaanne työpaikkaan ellen oikeasti tietäisi, että tahtoisin sitä tehdä. Korkokengillä aijon opetella kävelemään, olkoon se tavoite vaikka vuodelle 2012. 2010 oli vihdoin vuosi jolloin opettelin käyttämään punaista huulipunaa.

Hei maailma, täällä Mari. Entä sitten, jos en koskaan pystynyt pitämään kiinni blogista kauemmin kuin 15 ensimmäistä postausta? Aina voi yrittää uudestaan. Uskoisin. Tästä tulee hyvä kevät. Tästä tulee opinnäytetyöntäyteinen kevät. Ehkä siksi blogi onkin hyvä vastapaino.

Moi. Mä oon Mari. Oon 22 ja asun Kuopiossa. Opiskelen BBA-Tradenomiksi, ja valmistun (fingers crossed!) jouluna. Muutan kesällä New Yorkiin neljäksi kuukaudeksi työharjotteluun. Oon spontaani, ja samaan aikaan mulla on pää pilvissä ja jalat maassa. Oon asunu vähä missä sattuu, merien toisilla puolillaki isoiss kaupungeissa enkä oo vielä oikein välttämättä löytäny sitä mikä on koti. Tykkään elämästä ja koitan nauttia siitä mahdollisimman paljon.

Tykkään monista asioista, mm. värikkäistä sateenvarjoista, Tukholmasta (Stockhome forever!)miehistä joilla on tyylikkäät kengät, valokuvista, kaupunkien valoista, pullan tuoksuista, auringonpaisteesta, palkkapäivistä, musiikista, kello kuuden aamulenkeistä, myöhäisistä aamuista, kavereista, poskipusuista, ruseteista, how i met your motherista ja aikuisena olemisesta.

Tästä on hyvä aloittaa. Hei maailma, oon valmis. Palataan asiaan pian.

xo mari

np: Veronica Maggio – Jag kommer (parasta tällä hetkellä, ehdottomasti!)