jag är nästan där

Mitä sitten jos en saakaan koskaan mitään aloitettua ennen kuin 24 h ennen deadlinejä?
Mitä sitten vaikka Sinkkuelämää (erityisesti leffat!) saa mut aina kyynelten partaalle, koska mun mielestä ne on hienoin kuvaus naisten välisestä ystävyydestä?
Mitä sitten että en muista milloin viimeksi olisin mennyt nukkumaan ennen kuin kello näyttää yhtä yöllä?
Mitä sitten että vaikka valmistun jouluna, niin en ihan vielä tunne olevani valmis? Tai edes oikeastaan tiedä mitä haluan tehdä? 
Mitä sitten vaikka haaveilen työpaikasta mainostoimistossa?
Mitä sitten, että käytän aina sen ajan päivässä blogien lukemiseen, jonka voisin käyttää opinnäytetyön lähdeluettelon kokoamiseen?
Mitä sitten että en koskaan talvella käytä pitkiä kalsareita, tai koskaan aamuisin syö aamupalaa, käytä hammaslankaa tai ole opetellut käyttämään korkokenkiä?

Onneksi aina voi muuttua. Onneksi aina ei edes tarvitse. Siksi juuri mun mielestä elämä on niin hirmuisen hieno asia. Ja kyllä, tulevat työnantajani, osaan palauttaa hommat ajallani, ja en hakisi tarjoamaanne työpaikkaan ellen oikeasti tietäisi, että tahtoisin sitä tehdä. Korkokengillä aijon opetella kävelemään, olkoon se tavoite vaikka vuodelle 2012. 2010 oli vihdoin vuosi jolloin opettelin käyttämään punaista huulipunaa.

Hei maailma, täällä Mari. Entä sitten, jos en koskaan pystynyt pitämään kiinni blogista kauemmin kuin 15 ensimmäistä postausta? Aina voi yrittää uudestaan. Uskoisin. Tästä tulee hyvä kevät. Tästä tulee opinnäytetyöntäyteinen kevät. Ehkä siksi blogi onkin hyvä vastapaino.

Moi. Mä oon Mari. Oon 22 ja asun Kuopiossa. Opiskelen BBA-Tradenomiksi, ja valmistun (fingers crossed!) jouluna. Muutan kesällä New Yorkiin neljäksi kuukaudeksi työharjotteluun. Oon spontaani, ja samaan aikaan mulla on pää pilvissä ja jalat maassa. Oon asunu vähä missä sattuu, merien toisilla puolillaki isoiss kaupungeissa enkä oo vielä oikein välttämättä löytäny sitä mikä on koti. Tykkään elämästä ja koitan nauttia siitä mahdollisimman paljon.

Tykkään monista asioista, mm. värikkäistä sateenvarjoista, Tukholmasta (Stockhome forever!)miehistä joilla on tyylikkäät kengät, valokuvista, kaupunkien valoista, pullan tuoksuista, auringonpaisteesta, palkkapäivistä, musiikista, kello kuuden aamulenkeistä, myöhäisistä aamuista, kavereista, poskipusuista, ruseteista, how i met your motherista ja aikuisena olemisesta.

Tästä on hyvä aloittaa. Hei maailma, oon valmis. Palataan asiaan pian.

xo mari

np: Veronica Maggio – Jag kommer (parasta tällä hetkellä, ehdottomasti!)